Sir 40

Ihmiselämän vaivanalaisuus.

1 Suuri työn vaiva on luotu jokaiselle ihmiselle, ja raskas ies on Aadamin lasten kannettavana siitä päivästä asti, jona he äidin kohdusta lähtevät, hamaan siihen päivään, jona he palajavat kaikkien äidin helmaan. 2 Odotuksen huoli, kuolinpäivä valtaa heidän ajatuksensa ja peljättää heidän sydämensä. 3 Niin hyvin sillä, joka istuu valtaistuimella kunniassa, kuin sillä, joka nöyryytettynä istuu tomussa ja tuhassa, 4 niin hyvin purppuran kantajalla kuin karkeaan hurstiin puetulla 5 on kiukku ja kateus ja vavistus ja levottomuus ja kuoleman pelko ja vihanpito ja riita. Levon aikanakin vuoteessa uni yöllä muuttelee hänen ajatuksiansa. 6 Vähän, tyhjän verran, hän on levossa, ja siitä lähtien on olo unissa samanlaista kuin päivällä valvoessa: sydämensä näkyjen säikyttämänä hän on pakenevinaan sodan jaloista, 7 ja juuri kun on pelastumassa, kun herää ja hämmästyy, kun ei mitään peljättävää ole. 8 Kaikkea lihaa, ihmisestä juhtaan asti - ja syntisiä vielä seitsenkertaisesti - 9 seuraa kuolema ja veri ja riita ja miekka, onnettomuudet ja nälkä ja turmio ja vitsaus. 10 Laittomien varalle on tämä kaikki luotu, ja niitten tähden tuli vedenpaisumus. 11 Kaikki, mikä maasta on, maahan jälleen palajaa, ja vedet painuvat jälleen mereen. 12 Kaikki lahjukset ja väärinsaatu häviävät, mutta rehellisyys pysyy iäti. 13 Vääräin tavarat ehtyvät kuin sadepuro, ovat kuin kova ukkonen, jonka jylinä loppuu sateeseen. 14 oka kätensä avaa, se iloitkoon; mutta lainrikkojat lopuksi häviävät: 15 Jumalattomain jälkeläiset eivät kasva paljon oksia vaan ovat saastaisia juuria kallion jyrkänteellä; 16 ovat kuin kaislat jokaisen veden äärellä ja joka joen rannassa, jotka nyhdetään pois ennen kuin mikään muu ruoho. 17 Mutta hyväntekeväisyys on kuin siunattu ilotarha, ja laupeus pysyy iäti. 18 Elämä on suloinen tyytyväiselle ja työteliäälle, mutta yli molempien sille, joka löytää aarteen. 19 Lapset ja kaupungin rakentaminen antavat pysyvän nimen, mutta yli molempien on arvattava nuhteeton vaimo. 20 Viini ja soitanto ilahuttavat sydämen mutta yli molempien rakkaus viisauteen. 21 Huilu ja psalttari soivat suloisesti, mutta yli molempien suloinen kieli. 22 Hempeys ja kauneus ovat sinun silmäsi ihastus, mutta yli molempien laihon heleä vihreys. 23 Ystävä ja kumppani yhtyvät aikanaan, mutta yli molempien vaimo miehensä kanssa. 24 Veljet ja auttajat pelastavat ahdingon aikana, mutta yli molempien laupeus. 25 Kulta ja hopea antavat lujan jalansijan, mutta yli molempien on arvoltansa neuvokkuus. 26 Rikkaus ja voima nostavat rohkeutta, mutta yli molempien Herran pelko. 27 Herra pelko ei ole missään puuttuvainen, eikä sen turvissa olevan tarvitse apua etsiä. Herran pelko on kun siunattu ilotarha, ja hän on peittänyt sen kirkkaudella, joka kaiken kirkkauden voittaa. 28 Poikani, älä vietä kerjäläis-elämää: parempi kuolla kuin anella. 29 Jos mies luo silmänsä vieraaseen pöytään, ei hänen elämäänsä ole elämäksi arvattava. Hän tahraa sielunsa vierailla herkuilla, mutta ymmärtäväinen ja hyvin kasvatettu mies varoo itsensä. 30 Häpeämättömän suussa on kerjätty leipä makea, mutta hänen vatsassaan se tulena palaa.